Päivi Räisänen-Schröder
Luterilaisuuden muotoutuminen rajanvedossa reformaation radikaaleihin: Tapaus Württemberg
Eletään vuotta 1571. Württembergin herttuakunta lounaisessa Saksassa on reilun sukupolven kuluessa kivunnut luterilaisen ruhtinaskunnan mallimaaksi, jossa on esimerkillisesti järjestetty kirkollinen hallinto ja seurakuntaelämä. Ainakin melkein. Sillä, Asterixia lainaten, ”pieni kylällinen voittamattomia gallialaisia [tässä: württembergiläisiä] pitää yhä puoliaan valloittajaa vastaan”. Vaikka saattaa olla kohtuutonta puhua luterilaisesta kirkosta Rooman imperiumin kaltaisena valloittajana, uusin tutkimus on näyttänyt, että reformaation ja tunnustuksellisen luterilaisen opin juurruttaminen paikallistasolla ei ollut se suoraviivainen menestystarina, joksi se on historiankirjoissa pitkään kuvattu. Mikäli joku yhtenäinen ”reformaatio” tosiaan sai alkunsa Lutherin tomerasta teesien naputtelusta Wittenbergin linnankirkon oveen, sen leviäminen olikin jo paljon monisyisempi prosessi.
