Joulukuun Uuden tutkimuksen illassa ma 4.12.2017 klo 17.00 kuulemme kolme kirjahistoriallisia teemoja sivuavaa esitelmää. Aiemmasta tiedosta poiketen UTI pidetään Tieteiden talon salissa 405 (Kirkkokatu 6, Helsinki).
FT, Jesse Keskiaho: Reunamerkinnät Augustinus-käsikirjoituksissa 400–900
Augustinus on läntisen kirkon keskeisimpiä kirkkoisiä. Hänen teoksiaan luettiin ahkerasti, ja tästä on jäänyt jälkiä myös teosten käsikirjoitusten marginaaleihin. Esitelmässään Jesse Keskiaho esittelee millaisia reunamerkintöjä muutamiin Augustinuksen teoksiin tehtiin niiden leviämisen ensimmäisenä viitenä satana vuotena, ja mitä ne voivat kertoa siitä, miten näitä teoksia luettiin.
TT, Tarja-Liisa Luukkanen: Suomalainen kirjastoherätys ja kirjat rahvaan maailmankuvan muuttajina
”Kirjastot owat waraittomain auttajat, kun kirjasto on joka kylässä ei tarwitse köyhänkään kaiwata siwistyksen ja opin alkeita – – jos siis rakastaa siwistyksen ja opin juurtumista Suomen kansassa, hänen täytyy myös kutsua ilmi siwistyksen ja opetuksen wälikappaleita, joiden seassa kirjastot owat parhaimpia ja waikuttawampia.” Sanomia Turusta 1856.
1800-luvun kirjastoherätys loi Suomeen kirjastojen verkoston. Samalla, kun suomenkielinen julkaisutoiminta laajeni, kirjastot toivat kirjat ja lehdet sekä kirjallisen kulttuurin että koulutuksen marginaalissa ja maagisen maailmankuvan vaikutuspiirissä eläneen maalaisrahvaan ulottuville. Vuonna 1874 pelkästään kunnankirjastoja oli 390, joista suomenkielisiä oli 337.
Rahvaan todellinen lukutaito oli heikko, ja kirjastot tukivat lukutaitoisuuden kehittymistä. Jos paikkakunnalla oli kirjasto, köyhäkin, jos hän oli lukutaitoinen tai opetteli lukutaitoiseksi, saattoi lukea satamäärin kirjallisuutta ilmaiseksi tai pientä lainausmaksua vastaan. Lainattavissa ollut kirjastojen tarjonta levitti tietoja ja taitoja, tarjosi viihdettä ja uskonnollista kirjallisuutta. Esitelmässään Tarja-Liisa Luukkanen tarkastelee suomalaisten 1800-luvun kirjastojen roolia rahvaan maailmankuvan muuttajina, rationaalisen maailmankuvan levittäjinä. Esitelmä perustuu tutkimukseen Mitä maalaiskansa luki? Kirjasto, kirjat ja kirjoja lukeva yhteisö Karstulassa 1861–1918 (2016).
FT, Sophia Alix Capdeville: Saamen kirjahistoria Suomessa: sen juuret ja kehitys 1820–1920
Saamen kirjahistorian tutkimuksessaan Sophia Alix Capdeville on pyrkinyt osoittamaan, miten muutamat henkilöt onnistuivat edistämään saamenkielellä julkaistun kirjallisuuden määrän kasvua joidenkin henkilöiden vastustuksesta huolimatta. Ensin hän esittelee sellaisten suomalaisten pappien osuutta, joiden ansiosta saamenkielisen kirjallisuuden määrä lisääntyi. Toiseksi hän tuo esiin saamelaisten omaa osuutta ja työtä kyseisten teosten aikaansaamisessa. Lisäksi hän valottaa myös sitä, mitä mieltä saamelaiset olivat painettujen teosten käytöstä. Näin hän osoittaa saamelaisten aktiivista roolia teosten julkaisemisessa, sillä ilman heidän panostaan saamennoksia ei olisi ilmestynyt.
Esitelmä perustuu Capdevillen ranskankieliseen väitöskirjaan L’histoire du livre saami en Finlande: ses racines et son développement de 1820 á 1920 (2017), joka on luettavissa täällä: https://jyx.jyu.fi/dspace/handle/123456789/52938. Teos sisältää suomenkielisen lyhennelmän.
Vapaa pääsy. Ei ennakkoilmoittautumista. Tervetuloa!
Aiemmin ilmoitettu TT, Suvi-Päivi Kosken Merkittävä kirjalöytö Saksasta – meneekö varhainen virsikirja- ja katekismushistoriamme uusiksi? -esitelmä siirtyy pidettäväksi myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.