Vielä ehdit – Taidetta Tampereella!

Milla Bergström

Tampereella on toki aina mukava käydä, mutta juuri tänä kesänä kannattaa vierailla Tampereen taidemuseossa. Siellä on esillä suurelle yleisölle ehkä vähemmän tunnetun taiteilijan Joseph Alasen (1885–1920) tuotantoa. Joseph Alanen – Jugend • Kalevala • Tampere tuo näytille kaikkiaan miltei 140 teosta, pääasiassa Alasen omintakeisia Kalevala-aiheisia töitä.

Alasen taiteesta ei ole aiemmin järjestetty näin kattavaa näyttelyä, ja nyt keväällä näyttely uhkasi päättyä ennenaikaisesti koronaepidemian vuoksi. Tätä voinee pitää kohtalon ivana, sillä Alanen itse oli pandemian uhri: hän kuoli keväällä 1920 espanjankuumeeseen. Taiteen ystävien onneksi Tampereen taidemuseo päätti jatkaa näyttelyä aina 9.8.2020 asti. Hyvä uutinen on sekin, että Alaseen ja hänen taiteeseensa voi tutustua myös Yle Areenan kautta: Museokierros Tampereen taidemuseossa: Joseph Alanen jäi Kalevala-kuvaajana Gallen-Kallelan varjoon.

“Omaperäinen kalevalainen henki valtasi minut”

Otto Joseph Alanen syntyi vuonna 1885 Tampereella työläisperheeseen. Hän kävi kansakoulun, mutta oppikoulussa opiskelu ei häntä innostanut. Sen sijaan sähkö häntä kiinnosti kovastikin, ja 19-vuotiaana hän valmistui sähköteknikoksi Tampereen Teollisuuskoulusta. Seuraavana vuonna, 1906, hän pääsi harjoittelijaksi Ericssonin tehtaalle Tukholmaan. Alanen teki useamman matkan myös Berliiniin. Aika Tukholmassa ja Berliinissä oli Alaselle käänteentekevä kaupunkien rikkaan kulttuurimaailman ja hänen vapaa-ajallaan suorittamiensa kuvataideopintojen vuoksi:

”Elin siellä kuinka elin, olin kuka olin. Pääasia: minulle aukeni kuvaamataiteen aarteet nähtäviksi. Tunsin eläväni. Harva se päivä etten käynyt tutkimassa kaupungin kaikissa gallereissa eri koulujen tuotteita. Minä vapisin onnesta saada nähdä niin paljon.”(*)

Kun Alanen 23-vuotiaana palasi Suomeen, hän mielsi itsensä jo taiteilijaksi ja piti kuvataidetta päätyönään. Alasen aktiivinen taitelijaura ajoittui 1910-luvulle ja se kesti vain reilun vuosikymmenen. Siitä huolimatta hänen tunnettuja varsinaisia taideteoksiaan on peräti kolmisensataa. Alanen käytti töissään erilaisia motiiveja, mutta hänen syvin innoituksen lähteensä oli Kalevala: “Lukiessani Kalevalaa valtasi omaperäinen kalevalainen henki minut. Ajattelin, millaisia sen ajan kuvat lienevätkin. Hain käsiini kaiken, mitä sillä alalla Suomessa sanoin ja kuvin oli saatavissa. Sittemmin kiertelin ulkomaitakin tutkien luonnonkansojen taidetta.” (*)

Päästäkseen sisälle kalevalaiseen maailmaan Alanen perehtyi runoteoksiin ja historiallisiin julkaisuihin, museoiden etnografisiin kokoelmiin ja uusiin kaivauslöytöihin. Hän päätyi siihen tulokseen, että muinaiskansojen taide oli ollut abstraktia ja dekoratiivista – ja juuri abstraktisuus ja eritoten dekoratiivisuus ovat Alasen Kalevala-taiteelle ominaista. Hän käytti useissa töissään koristemuotoina esimerkiksi viivastoja, sahalaitaa, polvijuovaa, tulusrautaa ja spiraalia. Alanen ei kuitenkaan imitoinut kansantaiteen ornamentiikkaa sellaisenaan, vaan paremminkin haki sieltä arkaaisia malleja ja omaa kalevalaista ilmaisukieltään. Kun hän omaksui vielä vaikutteita jugendista, Alanen onnistui luomaan muihin Kalevalan kuvaajiin verrattuna oman muotokielensä.

 

Alasen tulkinnat historiallisista ja uskonnollisista aiheista

Alanen piti itseään ensisijaisesti taiteilijana, mutta joutui monien aikalaistensa tapaan hankkimaan tuloja monista eri lähteistä. Hän esimerkiksi piirsi kirjojen ja lehtien kuvituksia, suunnitteli postikortteja, kirjojen kansia ja suojeluskuntalippuja, kirjoitti taidearvosteluja lehtiin ja opetti Tampereen käsityö- ja taideteollisuuskoulussa värien sointuoppia ja mallien suunnittelua. Samalla hän jatkoi maalaamista. Osin taloudellisista ja osin taiteellisista syistä hän maalasi Kalevala-aiheisten töiden ohella muotokuvia, asetelmia, maalaismaisemia, realistissävytteisiä kansanelämän kuvauksia ja historiallisia ja uskonnollisia aiheita.

Historia kiinnosti Alasta jo kodin perintönä. Hämeen valloituksen, ensimmäisen kolmesta monumentaalityöstään, hän teki Tampereen Työväen Teatterin tiloihin. Teos oli eräänlainen kooste Birger Jaarlin ristiretkestä Hämeeseen ja Hämeen linnan rakentamisesta Vanajaveden rannalle. Toinen Alasen säilyneistä monumentaalimaalauksista on Elinan surma. Myös nimellä Klaus Kurki ja Elina tunnettua teosta voi näyttelyn jälkeen ihailla Tampereen kaupunginkirjastossa Metsossa. Tämä keskiaikaisen alttarikaapin muotoon sommiteltu triptyykki perustuu kalevalamittaiseen balladiin, ja sen loppukohtaus kuvaa Vapahtajan ja Klaus Kurjen kohtaamisen.

Alasen kiinnostus uskonnollisia aiheita kohtaan juontui sekin hänen lapsuudenkodistaan, sillä perheen äidillä oli ollut tapana koota lapsensa ympärilleen ja lukea näille Raamattua. Joihinkin raamatullisia aiheita käsitteleviin maalauksiinsa Alanen liitti symbolistisia aineksia ja arvoituksellista vertauskuvallisuutta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskonnollisia aiheita Alanen löysi Raamatun lisäksi niin Kalevalasta kuin Kantelettarestakin. Ilmeinen tämä yhteys on maalauksessa Väinämöinen ja Kiesus, joka perustuu Kalevalan viimeiseen runoon:

Vaka vanha Väinämöinen tuop’ on tuossa tuomitsevi: ”Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta si’ennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!” Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui: ”Ohoh sinua, ukko utra, ukko utra, unteloinen, kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia! Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty, kun sa miesnä nuorempana lainasit emosi lapsen oman pääsi päästimeksi, itsesi lunastimeksi.

”Ei sinua silloinkana, eip’ on vielä suolle viety, kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien.” Ukko risti ripsahutti, kasti lapsen kapsahutti Karjalan kuninkahaksi, kaiken vallan vartijaksi.

Kantelettareen puolestaan perustuvat Kukkien tarves, jossa hevonen kumartaa Kristusta, ja Katso Kiesus karjaistani, jossa on kuvattuna Neitsyt Marian kaltainen äitihahmo lapsineen. Jälkimmäinen, samoin kuin Suomalainen Madonna, vertautuvat Kalevalan ja Kantelettaren Marjattaan.

Joseph Alanen – Jugend • Kalevala • Tampere -näyttelyssä uskonnollisia aiheita on esillä saleissa 5 ja 6.

Siitä huolimatta, että Kalevala-taiteen pitkään jatkunut suosio oli 1910-luvulla laskemaan päin, Alanen ei missään vaiheessa hylännyt Kalevalaa, päinvastoin. Hänen haaveenaan oli kuvittaa jokainen sen 50 runosta. Hän ehti sommitella miltei 100 luonnosta ja valmista teosta, ja joistakin runoista hän maalasi useita versioita. Alasella oli vielä työn alla monia uusia Kalevala-töitä, ja hänen neuvottelunsa kustantajan kanssa kuvitetun Kalevalan julkaisemisesta olivat jo pitkällä, kun hän keväällä 1920 sairastui espanjantautiin. Sairaalahoidosta huolimatta Alanen ei toipunut taudista ja hän kuoli toukokuun 6. päivänä 1920. Joseph Alanen on haudattu sukuhautaan Tampereella.

 

(*) Blogikirjoitus perustuu näyttelyjulkaisuun Joseph Alanen – Jugend • Kalevala • Tampere. Tampereen taidemuseon julkaisuja 177, 2020, 96 s.. Suorat lainaukset sivuilta 67 ja 32.